Valtameripurret
Valtamerellä purjehdittaessa on selvittävä omin voimin 2-3 viikon jaksoja, olipa tilanne mikä tahansa. Tukeva avomerivene käy myös valtamerikyntäjäksi, kunhan purren perusrakenteet ovat kunnossa. Ostajan on kuitenkin varsin vaikeaa itse varmistua asiasta, ellei ole veneenrakennuksen asiantuntija. Helppo ratkaisu on silloin turvautua "hyvämaineisten" veistämöiden tuotteisiin tai ainakin edellyttää veneeltä luokituslaitoksen rakennetodistusta.
Purjehtijat raportoivat yhä useammin valtamerien saastumisesta. Ulapalla kelluu jos jonkinlaista tavaraa ja roinaa. Vaarallisimpia ovat puoliupoksissa olevat raskaat esineet kuten teräskontit. Törmääminen niihin puhkaisee rungon, jolloin toimiva ja hyvin varustettu pelastuslautta on miehistön viimeinen toivo. Vesitiiviiden törmäyslaipioiden rakentaminen lisää turvallisuutta, mutta niitä voi olla vaikea toteuttaa jälkeenpäin tavalliseen matkapurteen. Keulalaipio ehkäisee veden sisääntulon törmäyksessä ja perälaipio taas ehkäisee vedentulon sisätiloihin pahan peräsinvaurion sattuessa.
Valtamerivene eroaa avomeripurresta myös siinä, että kaikenlaiset varasto- ja säilytystilat ovat suuremmat. Asumistilojen tuuletukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska lomapurjehduksella liikutaan yleensä lämpimillä vesillä tai jopa kostean trooppisissa olosuhteissa. Avattavat kattoluukut kelpaavat satamaoloissa, etenkin kun niihin viritetään tuulta ohjaavat "windseekerit", mutta merellä on oltava vesitiiviit tuuletusventtiilit.
Moottorin toimintavarmuudelle ei tarvitse asettaa kovin suuria vaatimuksia mikäli veneessä on erillinen sähköä tuottava aggregaatti. Purren eri mukavuudet rakentuvat paljolti juuri sähkönsaannin varaan, mutta on varauduttava selviämään myös ilman sitä.
Navigointi valtamerillä ei enää GPS:n toimintakaudella ole mikään ongelma, edellyttäen että laitteet toimivat ja sähköä on saatavilla. Välttämättömien suunnistuslaitteiden energiansaannin voi varmistaa vaikka aurinkopaneelilla tai pienellä tuulivoimalalla. Turvallisuuslaitteisiin kuuluu pelastuslautan lisäksi automaattinen hätäsanomalähetin EPIRB.
Veneen varustelussa ja heloituksessa on huomioitava, että kannella on hyvin usein pelkästään yksi henkilö. Valtamerellä purjehditaan yleensäkin hyvin pienellä miehistöllä. Yhden gastin on voitava hoitaa purjeiden käsittely ja veneen ohjaaminen ilman apuvoimia. Hyvin suunnitellut helojen paikat ja tarpeeksi suuret vinssit ja välitykset ovat perusedellytyksiä vaivattomaan matkantekoon. Melkein jokaisessa valtameripurressa on lisäksi joko autopilotti tai tuuliperäsin, ellei peräti molemmat.
Purret suojaisille vesille
Rannikkopurrella vaikka ulkomaille
Avomeriveneellä Itämeren piirissä
Valtameripurret
Mistä kannattaa hankkia? Sivun alkuun
 | 
