Finnboat

Ohessa liitteenä Jarkon ja KKV:n Henrik Sillanpään luentomateriaalit sekä alla kommentit luennon aikana esitettyihin kysymyksiin.

Lopussa myös Suomen Yrittäjien lakimiehen näkemys koti- ja etämyyntipykälän soveltamisesta ja linkit vastauksissa viitattuihin kuluttajansuojalain lukuihin ja pykäliin.

Vastauksia 18.1. Kauppafoorumissa esitettyihin kysymyksiin Sillanpää Henrik (KKV):

Kysymys välittäjän vastuusta on tosiaan aika hankala ja pohdinnassa menikin vähän enemmän aikaa kuin mitä ajattelin. Pohdinnasta huolimatta en valitettavasti siihen täysin varmaa vastausta osaa antaa.

Löysin kuitenkin yhden kuuluttajariitalautakunnan ratkaisun missä on otettu kantaa välittäjän vastuusta etämyyntitilanteessa. Kyseisessä ratkaisussa: 4628/33/2014 on todettu seuraavasti: ”Kuluttajansuojalain 12 luvun 1 §:n mukaan välittäjään ei kuitenkaan sovelleta kuluttajansuojalain 6 luvun etämyyntisäännöksiä, vaan välittäjä vastaa kaupasta ainoastaan kuluttajansuojalain 5 luvun ja palvelusta osalta 8 luvun mukaisesti sekä kauppalain 41 §:n mukaisesti. Kuluttajansuojalain 6 luvun etämyyntisäännöksiä ei myöskään sovelleta yksityishenkilöiden väliseen kauppaan. Lautakunta toteaa näin ollen, ettei SM:lla ole oikeutta vaatia kaupan peruuttamista S:lta kuluttajansuojalain etämyyntisäännösten mukaisesti.”
Päätös löytyy tästä linkistä.
Kyseisen päätöksen tulkinnan perusteella ei siis koti- ja etämyyntisäännökset tulisi sovellettavaksi, jos välittäjä välittää esim. veneen kahden yksityisen välillä. Olennaista on tietysti ottaa huomioon myös mitä välittäjä ennen kauppaa kertoo ostajalle, eli käykö välittäjän rooli selvästi ilmi myyntitilanteessa. Esityksessä oli myös esimerkkinä tapaus D/1743/33/2018, missä välittäjä katsottiin toimineen myyjänä. Kyseisessä tapauksessa kyse tosin sopimuksesta, joka tehtiin liikkeessä.
Keskustelin yllä olevasta päätöksestä 4628/33/2014 muutaman kollegan kanssa ja meidän tulkintamme olisi kuitenkin, että kuluttajansuojalain 6 luvun säännökset tulisivat suoraan sovellettavaksi kuluttajansuojalain 1 luvun 1 §:n perusteella. Kyseisessä lainkohdassa säädetään ” Tämä laki koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Lakia sovelletaan myös, kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille.” Lisäksi 6 luvun säännöksissä mainitaan, että tiedonantovelvollisuus koskee elinkeinonharjoittaja, eikä nimenomaisesti myyjää. Oikeustila välittäjän roolista on tältä osin ehkä hieman epäselvä.

Tilaisuudessa esitettiin myös kysymys siitä, onko kyseessä etämyyntisopimus, jos osapuolet esim. neuvottelevat kaupan kohteesta liikkeen tiloissa, käyvät koeajolla jne. ja neuvotteluiden päätteeksi myyjä lähettää sopimuksen sähköisesti allekirjoitettavaksi. Laissa etämyynnistä on mainittu: ” Etämyyntisopimuksella tarkoitetaan etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä tehtävää kulutushyödykesopimusta, joka tehdään ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä ja jonka tekemiseen käytetään vain yhtä tai useampaa etäviestintä”. Näin jos sopimuksen yksityiskohdat hiotaan ns. paikan päällä myyjän liikkeessä, mutta vain itse allekirjoitus tapahtuu sähköisesti, näkisin että kyse ei ole etämyyntisopimuksesta. Näissäkin tapauksissa on useasti monta eri muuttujaa, joten nekin täytyy aina arvioida tapauskohtaisesti. Lähtökohtana voi kuitenkin pitää, että jos sopimus on kokonaan tehty etäviestimin, puhelin, sähköposti, WhatsApp, myyjän verkkosivujen kautta, on kyse etämyynnistä.

Lisäksi oli puhetta, voiko myyjän auto olla kotimyynnissä tarkoitettu toimitila.

Kuten esityksessä mainitsin, on lain esitöissä mainittu, että kuorma-auto voi olla myyjän toimitila: ”Toimitilalla tarkoitettaisiin ensinnäkin kiinteää myyntipaikkaa eli esimerkiksi myymälää tai kioskia, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa kulutushyödykkeitä vakituisesti. Toimitilalla tarkoitettaisiin myös siirrettävää myyntipaikkaa, kuten myynti kojua, näyttelyosastoa ja kuorma-autoa, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa kulutushyödykkeitä tavanomaisesti.” Lainaus löytyy hallituksen esityksen sivulta 34 (Kts. pdf-liite).
Tuota tarkemmin ei asiasta ole avattu, enkä direktiivistäkään löytänyt mitään, joka auttaisi tulkinnassa. Koska asiasta ei tiettävästi ole olemassa ennakkoratkaisua, en näin uskalla siihen kovin vahvasti ottaa kantaa minkä laatuinen auton pitäisi olla, että auto / kuorma-auto voisi olla toimitila. Jäätelöauto ja esim. maaseudulla kiertävä kauppa-auto tulevat itselleni ensimmäisenä mieleen siitä mikä voisi olla kuorma-auto, joka toimii siirrettävänä myyntipaikkana. Olennaista arvioinnissa lienee kuitenkin, että toimitilana toimiva kuorma-auto olisi tunnistettavissa myyjän toimitilaksi. Nämäkin seikat ovat kuitenkin hieman tulkinnanvaraisia eikä yksiselitteistä vastausta ole aina helppoa antaa.

Mainitsin myös esityksessä yhden hovioikeuden ratkaisun missä oli otettu kantaa korjaamon velvollisuudesta maksaa korvausta käyttöhyödyn menetyksestä. Kyseinen uutinen löytyy tästä linkistä. Käsittääkseni linkin pitäisi toimia, vaikka ei käyttäjällä olisi Edilexin käyttäjätunnuksia.

Suomen Yrittäjien lakimiehen näkemys:

7.2.2022 Suomen Yrittäjien näkemys koti- ja etämyyntipykälän soveltamisesta kulutushyödykkeiden välittäjän vastuun rajauksesta:

Lain sananmuodon mukaisesti myös Suomen Yrittäjien lakimies katsoo, että säännöksessä on tarkkaan rajattu ne kuluttajansuojalain luvut, jotka voisivat tulla välittäjän vastuulle. Tämä tulkinta olisi myös yhdenmukainen kuluttajariitalautakunnan ratkaisun kanssa. Tämän osalta tietysti täytyy muistaa, että välittäjä voi välttää vastuun syntymisen informoimalla kuluttajaa siten, että kuluttaja tulee selville siitä, kuka hänen sopimusosapuolensa on ja tämän seikan vaikutuksista hänen oikeuksiinsa. Joten ennen kuin tällaista vastuun laajuutta alettaisiin miettimään, pitäisi tässä informoinnissa olla sellaisia puutteita, jonka johdosta kuluttaja ei ole ymmärtänyt kuka hänen sopimusosapuolensa on. Ensisijainen keino siis suojautua vastuulta on täyttää tämä informointivelvoite säännöksen tarkoittamalla tavalla.

Kulutushyödykkeen välittäjän vastuu on 12 luvun 1§:ssä rajattu koskemaan sopimuksen täyttämisestä 5, 5a ja 8 luvun mukaisesti:

5 luku: Tavarankauppa

5a luku: Digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja koskevat sopimukset

8 luku: Eräät kuluttajapalvelusopimukset

Etä- ja kotimyyntipykälä on lain 6 luvussa.

Näistä välitysveneiden osalta 5 luku Tavarankaupasta on syytä tuntea.

Kuluttajansuojalaki på Svenska / Konsumentskyddslag

Suomi